Kun hankimme itsellemme ensimmäisen pyhän birmamme, emme vielä tienneet, että meistä oli tulossa kissankasvattajia. Aluksi halusimme kissan, ihan lemmikiksi vaan. Katseltiin netistä ja kauppojen ilmoituksista, josko kissa löytyisi. Yhtään "tavallista"kissanpentua ei löytynyt ja meillä perheen kanssa alettiin miettiä oikein rotukissan hankintaa, kun niitä näytti löytyvänkin rotukissayhdistysten sivuilta. Mutta, minkä rotuinen kissa? Sitten aloimme tyttäreni kanssa katsella rotukissakirjaa ja byhän birman kuvat alkoivat aivan mahdottomasti meitä kiinnostamaan. Niiden safiirinsiniset silmät ja puolipitkä, munankuoren värinen karva, lisättynä kuvaukseen niinden seuralliseen, lapsiystävälliseen luonteeseen vakuuttivat, että nyt meille sopiva kissarotu on löytynyt. Niinpä sitten pikku Linus-kissa muuttikin meille toukokuussa 2008.
Siitähän se alkoi... Lokakuussa haettiin Unna, Linukselle kaveriksi. Linus kastroitiin jo loppukesällä ja Unnakin oli tarkoitus sitten aikanaan. Mutta aikaa kului ja Timo alkoi puhua, että jos Unna saisi pennut, niin saataisiin lisää kissoja itsellekin.... Siitä se ajatus alkoi, että aletaanko kasvattamaan kissoja.
Meninpä sitten syksyllä kissaliiton kissankasvattajakurssille ja tein omasta mielestäni kovasti selvittelytyötä, miten tullaan kissankasvattajaksi. Sitten vihdoin 16.12.2008 saimme Elina ja minä Kissaliiton hyväksymän kasvattajanimen FIN*SINIKEIJUN...
