Unna ja pentu voivat hyvin

Unna on alkanut toipua leikkauksesta ja syödäkin normaalistai, vaikka  meni melkein viikko ennenkuin se alkoi syödä. Onneksi pennulle on riittänyt maitoa ensimmäisiä päiviä lukuunottamatta, jolloin jouduin antamaan sille vastiketta letkulla. Nyt pentu on viikon vanha ja on kaksinkertaistanut painonsa eli  painaa nyt 215 g. Syntyessään pentu painoi 107g. Pentu on poika ja se tullaan rekisteroimään nimellä Sinikeijun Dragon. Pennun silmät alkoivat avautua jo neljäntenä päivänä ja tänään ne ovat jo täysin avautuneet. Väriäkin on alkanut tulla korviin ja kirsuun, mutta on vielä liian varhaista sanoa mikä se on väriltään.

Unnan viimeinen pentu syntyi maanantaina 29.11.

Ikäviä uutisia. Unnan raskaus päättyi yhden pennun syntymään ja myöhemmin yöllä jouduttiin tekemään leikkaus, missä poistettiin kohtu ja munasarjat vaikean kohtutulehduksen vuoksi. Unnan vointi on tällä hetkellä enemmän huono kuin hyvä. Se on hyvin uupunut, syönyt jonkunverran, mutta eipä paljon muuta. Pentu imee kyllä, mutta olen antanut sille lisäruokaa, että paino ei laskisi. Toivottavasti antibiootti alkaa tehota pian.

Kissanpentuja tulossa

Unna odottaa pentuja. Niiden isä on tälläkin kertaa IC Safirrubir Calle Junior. Laskettu aika tulee olemaan marraskuun loppupäivinä. Viime kerralla Unna odotteli pentuja 68-70 päivää.  Katsotaan miten nyt sitten käy.
Unna käyttäytyy kuten odottavan tuleekin tehdä, eli nukkuu paljon, syö paljon ja on seesteisen rauhallinen. Väillä se käy ulkona aitauksessa hengittelemässä raikasta syystalven ilmaa. Toivottavasti se mahtuu vielä jatkossakin kissanluukusta ulos. Pitäisi ainakin, kun se on takoitettu kissoille 7kg:oon asti. Vatsa on kuitenkin jo nyt silminnähden pullea...

Kasvatetaanko kissoja

Kun hankimme itsellemme ensimmäisen pyhän birmamme, emme vielä tienneet, että meistä oli tulossa kissankasvattajia. Aluksi halusimme kissan, ihan lemmikiksi vaan. Katseltiin netistä ja kauppojen ilmoituksista, josko kissa löytyisi. Yhtään "tavallista"kissanpentua ei löytynyt ja meillä perheen kanssa alettiin miettiä oikein rotukissan hankintaa, kun niitä näytti löytyvänkin rotukissayhdistysten sivuilta. Mutta, minkä rotuinen kissa? Sitten aloimme tyttäreni kanssa katsella rotukissakirjaa ja byhän birman kuvat alkoivat aivan mahdottomasti meitä kiinnostamaan. Niiden safiirinsiniset silmät ja puolipitkä, munankuoren värinen karva, lisättynä kuvaukseen niinden seuralliseen, lapsiystävälliseen luonteeseen vakuuttivat, että nyt meille sopiva kissarotu on löytynyt. Niinpä sitten pikku Linus-kissa muuttikin meille toukokuussa 2008.

Siitähän se alkoi... Lokakuussa haettiin Unna, Linukselle kaveriksi. Linus kastroitiin jo loppukesällä ja Unnakin oli tarkoitus sitten aikanaan. Mutta aikaa kului ja Timo alkoi puhua, että jos Unna saisi pennut, niin saataisiin lisää kissoja itsellekin.... Siitä se ajatus alkoi, että aletaanko kasvattamaan kissoja.

Meninpä sitten syksyllä kissaliiton kissankasvattajakurssille ja tein omasta mielestäni kovasti selvittelytyötä, miten tullaan kissankasvattajaksi. Sitten vihdoin 16.12.2008 saimme Elina ja minä Kissaliiton hyväksymän kasvattajanimen FIN*SINIKEIJUN...